Pia Tafdrup | |
---|---|
Pia Tafdrup 2011. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 29. toukokuuta 1952 Kööpenhamina, Tanska |
Kansalaisuus | Tanska |
Ammatti | kirjailija |
Puoliso | - |
Kirjailija | |
Äidinkieli | tanska |
Tuotannon kieli | tanska |
Tyylilajit | runous, proosa |
Esikoisteos | Når der går hul på en engel (1981) |
Pääteokset | Dronningeporten |
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Pia Tafdrup (s. 29. toukokuuta 1952 Kööpenhamina, Tanska) on tanskalainen kirjailija.[1]
Tafdrup valmistui vuonna 1977 Kööpenhaminan yliopistosta aineenopettajaksi. Seuraavana vuonna hän meni naimisiin apulaisprofessori Bo Hakon Jørgensenin kanssa, ja he asettuivat asumaan Pohjois-Sjællandiin. Kun pariskunnan lapset kasvoivat, perhe muutti Kööpenhaminaan.lähde?
Hänen tunnetuimpia runoteoksiaan ovat Når der går hul på en engel (esikoisteos, 1981), Den inderste zone (1983), Hvid feber (1986), Krystalskoven (1992), Tusindfødt (1999) ja Hvalerne i Paris (2002). Lisäksi Pia Tafdrup on kirjoittanut romaanit Hengivelsen (2004) ja Stjerne uden land (2008).[1]
Tafdrup on nimennyt itselleen tärkeimpien kirjojen olevan anatomian oppikirja, tanskan kielen sanakirja ja Raamattu. Kirjat heijastavat hänen runojensa eksistentiaalisia teemoja: ruumiin, kielen ja uskonnollis-metafyysisen puolen. Hän kuvaa runoissaan naispuolista kokemusmaailmaa, joka koskee sekä ruumista että henkeä. Hänen ilmaisuaan kuvaillaan ruumiilliseksi tai eroottiseksi runoudeksi. Hänelle kieli on eroottinen vartalo, samoin kuin kehon liikkeet luetaan aakkosten tapaan. Sanat elävät lihassa, mutta annetaan myös meille ulkopuolelta armon lahjana, inspiraationa.[1]
Tafdrup sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1999 teoksesta Dronningeporten.[1]